Vis enkel innførsel

dc.contributor.authorSvenning, Martin-A.
dc.contributor.authorJohansen, Narve S.
dc.contributor.authorBorgstrøm, Reidar
dc.date.accessioned2021-01-14T10:07:46Z
dc.date.available2021-01-14T10:07:46Z
dc.date.issued2021
dc.identifier.isbn978-82-426-4680-4
dc.identifier.issn1504-3312
dc.identifier.urihttps://hdl.handle.net/11250/2722960
dc.description.abstractSvenning, M-A., Johansen, N.S. & Borgstrøm, R. 2020. Lohenpoikasiin kohdistuva predaatio Tenolla. Pääasiallisesti hauen ja meritaimenen ravintona. NINA Raportti 1648b. Norsk institutt for naturforskning (Norjan luonnontutkimuksen laitos). Tämän hankkeen pääasiallisena tavoitteena on ollut tutkia hauen ja meritaimenen ruokavaliota kesäaikaan Tenon vesistössä. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut hankkia lisätietoa mahdollisesta Tenon loheen kohdistuvasta predaatiosta. Tutkimukseen valittiin kaksi pääasiallista aluetta: 1) ”ylempi” osuus Kaarasjoen (Kárášjohka) (alavirtaan Šuolggajohnjálbmi/-Myrskogista) ja Iesjoen (Iešjohka) sivujoilla (alavirtaan Suoššjávrista) sekä 2) ”alempi” osuus Sirmasta Maskijoelle. Paikalliset ja ulkopaikkakuntalaiset urheilukalastajat sekä paikalliset verkkokalastajat kalastivat haukea ja taimenta touko-kesäkuun vaihteesta elokuun loppupuolelle vuosina 2018 ja 2019. Näiden kahden vuoden aikana tutkittaviksi toimitettiin 637 haukea ja 365 taimenta. Useimmat hauet saatiin vavalla (87 %), joista suurin osa (70 %) ylemmällä osuudella. Haukien pituus vaihteli välillä 23–100 cm ja paino 86 g–5,3 kg, keskiarvon ollessa 1,2 kg. Haukien ikävaihtelu oli 2–24 vuotta. Useimmat taimenista pyydettiin alemmalla osuudella (67 %), ja koko vaihteli välillä 22 cm/113 g–77 cm/5 kg, painon keskiarvon ollessa 1,15 kg. Nuorin taimenista oli viisivuotias ja vanhin 16 vuotta. Iesjoelta ja Kaarasjoelta pyydettyjen haukien vatsojen sisältö koostui suurelta osin lohenpoikasista sekä vuonna 2018 että 2019. Ne muodostivat noin puolet ravinnosta, toisin sanoen yhtä paljon kuin muut yhdeksän kalalajia sekä linnut, sopulit, pohjaeläimet, hyönteiset jne. yhteensä. Lohenpoikasten tarkka määrällinen prosenttiosuus oli noin 95 % molempina vuosina, mikä viittaa suureen yksilölliseen erikoistumisasteeseen haukien saalistuksessa. Haukien vatsoista löytyneistä lohenpoikasista lähes 65 % oli lohismoltteja, noin 30 % 2–3- vuotisia jokipoikasia, noin 5 % 1-vuotisia ja saman vuoden jokipoikasia. Toisin sanoen smoltit yksinään muodostivat noin kolmasosan Iesjoen ja Kaarasjoen haukien kokonaisravinnosta. Tenon alemmilla osuuksilla lohenpoikasten osuus haukien mahoissa oli alhaisempi kuin ylemmällä alueella, vaikka sielläkin lohenpoikaset olivat tärkeitä saaliskohteita. Lohenpoikaset muodostivat haukien ravinnosta Sirmasta Maskijoelle (lukuun ottamatta aluetta Mannsholmenin saaren takana) 16 % vuonna 2018 ja 35 % vuonna 2019. Mannsholmenin takana pyydetyistä hauista yksikään ei ollut syönyt lohenpoikasia. Lohen jokipoikasten ja lohismolttien suuri osuus Iesjoesta ja Kaarasjoesta pyydettyjen haukien ravinnossa viittaa siihen, että hauki predaattorina voi olla merkittävä lohenpoikasten kuolleisuuteen vaikuttavat tekijä näillä jokiosuuksilla. Tällä hetkellä ei vielä tiedetä, kuinka suuri vaikutus sillä on. Tämä johtuu siitä, että haukikannoista ei ole tehty tiheyslaskelmia. Lohen kutukanta Iesjoessa on erittäin pieni, ja se on viime vuosina saavuttanut vain hieman yli viidesosan kutukantatavoitteesta, mistä seuraa myös erittäin alhainen smolttituotanto. Vaikka saalistajahaukien tiheyden Iesjoessa (Suoššjávrista alavirtaan) arvioidaan olevan suuruusluokkaa 4–5 kg/ha, voi silti olla, että noin puolet smolteista on joutunut hauen ravinnoksi viime vuosina. Predaatioaste (syötyjen smolttien osuus) vähenee kuitenkin smolttimäärien kasvaessa (”tyypin II vaste”). Jos haukien vuosittainen smolttienkulutus pysyy jotakuinkin muuttumattomana, tulee predaation vaikutus olemaan vain 15–20 % smolttituotannosta siinä tapauksessa, että Iesjoen kutukantatavoite saavutetaan. Tämä tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä oletetusti erittäin negatiivisella predaation vaikutuksella tulee Iesjoella olemaan olennaisesti vähäisempi merkitys, jos onnistutaan lisäämään kutulohinaaraiden määrää ja näin ollen saamaan aikaan korkeampi smolttituotanto, johon hauki saalistajana vaikuttaa suhteellisen vähän. Hauen lohismoltteihin kohdistamalla predaatiolla on sen sijaan suurempi merkitys, kun lohien kututiheys on niin pieni kuin se Iesjoella tällä hetkellä on, koska tällöin suurempi osuus smolteista tulee syödyksi. Tärkeimmät lohenpoikasia syövät hauet olivat Tenolla pituusluokkaa 40–60 cm. Kyseisessä kokoluokassa ei predaattorin ja saaliskalan koolla ollut tilastollista vastaavuutta. Sen sijaan hauen ja saaliskaloista harjuksen, siian, hauen ja mateen koolla oli selvä vastaavuus. Lisäksi yli 65 cm pitkien haukien vatsoista löytyi vain vähän smoltteja, kun taas esimerkiksi suurten harjusten osuus kasvoi voimakkaasti. Takautuvasti lasketussa vuosittaisessa kasvussa ei kuitenkaan ollut eroja sen perusteella, oliko ravintona ollut lohta vai harjusta, siikaa, haukea ja madetta. Tämä voi tarkoittaa sitä, että hauet kokoluokassa 40–60 cm erikoistuvat tietyssä määrin lohenpoikasiin/lohismoltteihin tai ainakin syövät niitä paljon. Kasvaessaan suuremmiksi ne vähitellen siirtyvät saalistamaan suurempia saaliskaloja, kuten harjusta ja siikaa. Suurimmat lohenpoikaset haukien mahoissa olivat noin 18 cm. Suurimmat saaliiksi jääneet harjukset ja siiat olivat jopa 45 cm pitkiä saalistaneen hauen pituuden ollessa 75–90 cm. Lohenpoikasten ja lohismolttien vallitseva osuus hauen ravinnosta esimerkiksi Iesjoella saattaa merkitä sitä, että vanhemmat lohenpoikaset ja lohismoltit ovat erittäin suuressa vaarassa joen yksittäisillä osuuksilla. Voi olla, että siirtymät jokijärvien(luobbal) suvannoista nopeammin virtaaville osuuksille voivat toimia kokoontumispisteinä ja tehokkaina saalistusalueina hauelle muodostaessaan pullonkaulan mereen vaeltaville lohismolteille. Haukien akustisella merkitsemiselläheti kudun jälkeen voidaan saada tietoa siitä, kokoontuuko hauki tietyille alueille smolttien vaelluksen aikana. Tieto olisi myös erittäin hyödyllistä mahdollisessa tulevassa hauen poistokalastuksessa, jolloin pyynti voitaisiin keskittää alueellisesti ja ajallisesti sinne, missä saalistavien haukien tiheys on suuri. Niin hauen perinteinen urheilukalastus kuin verkkokalastuskin ovat suhteellisen tehokkaita ja voivat osaltaan vaikuttaa merkittävästi haukikannan kalastuskuolevuuteen Tenolla. Hauki on kuitenkin myös kannibaali eli se syö oman lajinsa pienempiä yksilöitä. Kooltaan 50–70 cm pitkien haukien mahoista löytyi 10–40 cm pitkiä saalishaukia. Suuriin haukiin (kannibaaleihin) kohdistettu valikoiva kalastus vähentää pieniin haukiin (10–40 cm) kohdistuvaa predaatiota (kannibalismia) ja lisää näin haukikannan vahvistumista. Vaikkakin jopa kooltaan vain 20 cm pitkät hauet voivat syödä suuria lohenpoikasia ja lohismoltteja, niin alle 30 cm pitkistä hauista vain muutaman mahasta löytyi lohenpoikasia. Tämä johtuu luultavasti siitä, että pienimmät hauet pysyttelevät poissa alueilta, joille isoimmat hauet kerääntyvät syömään lohismoltteja, koska vaarana on joutua itse saaliiksi. Suurempien haukien pyynnin lisääminen Tenolla voi tämän vuoksi yleisen haukikannan vahvistumisen lisäksi johtaa siihen, että suurempi osuus pienistä hauista saalistaa lohismoltteja. Suurten haukien poistaminenTenojoesta voikin näin ollen vaikuttaa täysin päinvastaisesti kuin on toivottu, ja itse asiassa lisätä lohismoltteihin kohdistuvaa predaatiota. Näin ollen mahdollinen kalojen poistaminen (poistokalastus) on suunniteltava erittäin tarkkaan varsinkin niissä sivujoissa, joiden lohikannat ovat heikot ja kohentumassa, jotta lohet eivät joudu sivusaaliiksi. Lohenpoikaset muodostivat Kaarasjoessa pyydetyn taimenen ravinnosta enemmän kuin 75 %, kun taas osuus Iesjoessa oli melko pieni. Osuus kuitenkin kasvoi yleisesti ottaen kehon koon kasvaessa, ja 55–60 cm pitkissä tai sitä pitemmissä taimenissa lohenpoikasten ja lohismolttien osuus oli jo 65 % ravinnosta. Taimenen koko eri jokiosuuksilla on näin ollen lohismoltteihin kohdistuvan predaation määräävä tekijä. Suhteellisen pieni lohenpoikasten/lohismolttien osuus Iesjoen taimenten ravinnosta suhteessa Kaarasjokeen johtuu tämän vuoksi todennäköisesti siitä, että Iesjoen taimenkannan yksilöt ovat Kaarasjoen kantaan verrattuna nuorempia ja pienempiä. Lohenpoikasten osuus oli suhteellisen pieni (15 %) alemmilla osuuksilla (Sirma-Maskijoki) ja erityisesti niissä taimenissa, jotka pyydettiin lähellä Tenojoen suuta, jossa merikalat (tuulenkala) dominoivat taimenen ravintoa. Näin ollen ei voida sulkea pois sitä, että suuri osuus alemmilla osuuksilla pyydetyistä taimenista oli takaisin mereen matkalla olleita meritaimenia, joiden ruokavaliosta näkyy syönnös jokisuulla. Aikaisemmatkin pilottitutkimukset ovat viitanneet siihen, että lohenpoikaset muodostavat suhteellisen pienen osuuden taimenen ravinnosta Tenon alemmilla osuuksilla. Meritaimenen kutukantojen koosta Tenojoella ei ole varmoja arvioita, mutta vaikka meritaimen paikoittain, kuten esimerkiksi Kaarasjoella, saalistaakin lohenpoikasia erittäin paljon, on sillä todennäköisesti kokonaisuudessaan vähemmän kielteinen vaikutus lohikantaan kuin hauen predaatiolla. Tenojoen suulla joka vuosi oleskelevat tuhannet isokoskelot syövät pääasiallisesti tuulenkalaa ja joitain muita merikalalajeja. Näin ollen niillä ei todennäköisesti ole lainkaan tai on vain vähän kielteistä vaikutusta merelle vaeltaviin smoltteihin. Ei voida poissulkea sitä, että lohismoltit voivat muodostaa suuremman osuuden isokoskelojen ravinnosta siinä tapauksessa, että tuulenkalojen biomassa vähenee ja /tai smolttien poisvaellus tapahtuu aikaisemmin. Tämä sama koskee myös kirjohylkeen predaatiota jokisuun alueella. Minkki on Norjassa mustalla listalla ja sitä saa metsästää koko vuoden. Minkin predaatiovaikutuksesta lohenpoikasiin/lohismoltteihin Tenolla ei ole tietoa. Minkkikannan arvioinnin onnistumiseksi pitemmällä aikavälillä on todennäköisesti toteutettava tehostettua poistoa talvi- ja kevätkaudella (pariutumisaika) paikallisten naaraiden/urosten poistamiseksi, jolloin estetään uusien ei-paikallisten yksilöiden määrän kasvu. Reviiriään puolustavien urosten poistaminen kesällä voi kuitenkin johtaa ei-paikallisten yksilöiden muuttoon niiden tilalle ja siten yleisemmin suurempaan minkkikannan tiheyteen.en_US
dc.description.abstractSvenning, M-A., Johansen, N.S. & Borgstrøm, R. 2020. Deanu čázádaga luossaveajehiid predašuvdna (borahallan). Vuosttažettiin hávgga ja guvžžá borrama guorahallan. NINA Raporta 1648b. Norsk institutt for naturforskning (Norgga luonddudutkamiid guovddáš). Dán prošeavtta váldoulbmil lea čielggadit maid hávga ja dápmot/guvžá borret geasi áigge Deanu čázádagas vai oahpašeimmet eambbo das ahte borahallet go Deanu luosat ja mainna lágiin. Leat válljejuvvon guokte váldoguovllu čázádagas; 1) “badjin” mas leat mielde oalgejogat Kárášjohka Šuolggajohnjálmmis vulos ja Iešjohka (Šuoššjávrris vulos), ja 2) “vuollin”; Sirpmás Máskejohkii. Hávggaid ja dápmohiid leat sihke báikki olbmot ja olggobeali lustabivdit bivdán, ja báikkálaš sáibmabivdit, ja dat čađahuvvui miessemánu/geassemánu molsašuddamis gitta borgemánu loahpageahčái sihke 2018:s ja 2019:s. Dan guovtti jagis oaččuimet iskkadeapmái oktiibuot 627 hávgga ja 265 dápmoha/guvžžá. Eanas hávggaid godde stákkuin (87 %), ja eanas oasi iskanguovllus “badjin” (70 %). Hávggat ledje 23 – 100 cm guhku ja dedde 86 grámma rájes 5,3 kg rádjái, ja gaskamearálaš deaddu lei 1,2 kg. Hávggaid ahki lei 2 jagis 24 jahkái. Eanas dápmohiid godde “vuollin” (67 %), ja sturrodat lei 22 cm/113 g rájes gitta 77 cm/5 kg rádjái, ja gaskamearálaš deaddu lei 1,15 kg. Nuoramus ja boarráseamos dain lei nappo 5 ja 16 jagi. Luossaveajehat ledje eanas biebmun hávgačovjjiin Iešjoga-Kárášjoga guovllus sihke 2018:s ja 2019:s, ja dahke sullii beali borramušas, nappo seamma olu go dat eará ovcci guollešlája, lottit, goddesáhpánat, bodnedivrrit, divrrit jna. oktiibuot. Luossaveajehiid dihto volumaproseanta lei sullii 95 % goappaš jagiid, mii čájeha ahte muhtin hávggat buori muddui válljejit luossaveajehiid borrat. Luosain mat gávdnojedje hávgačovjjiin dahke luossasmolttat (veajehat mat leat jođus merrii) 65 %, 2-3 jahkásaš veajehat sullii 30 % ja dan jagi unna veajehaččat (luossaálggut) ja 1-jahkásaš veajehat sullii 5 %, nappo dahke luossasmolttat lagabui goalmmádasa buot das maid hávga borrá Iešjogas-Kárášjogas. Vuolit dutkanguovllus Deanus dahke luossaveajehat unnit oasi hávggaid borramušas go bajit dutkanguovllus,vaikko luossaveajehat maid dáppe dahke stuora oasi hávgga borramušas. Sirpmá rájes Máskejohkii (earret Eadjásullo duohken) dahke luossaveajehat nappo 16 % (2018) ja 35 % (2019), muhto ii oktage hávga mii goddui Eadjásullo duohken lean borran luossaveajehiid. Go luossaveajehat dahke nu stuora oasi hávgga čovjjiid sisdoalus Iešjogas ja Kárášjogas čájeha dat ahte hávga lea sivalaš olu stuorábuš luossaveajehiid jápmui dáin osiin čázádagas. Mii eat dieđe vuos man muddui dát čuohcá máddodahkii, earret eará danne go vuos ii leat lohkkojuvvon ja guorahallon man olu hávga doppe lea. Iešjohkii gorgŋot unnán luosat gođđat ja maŋemus jagiid lea dat leamaš dušše viđádas gođđoluossamihttomearis, ja dat mearkkaša ahte maiddái šaddet jahkásaččat unnán luossasmolttat doppe. Jus meroštallat ahte predáhtorhávggat Iešjogas (vuolábealde Šuoššjávrri) leat dušše 4-5 kg/hektáris, de sáhttá liikká sullii bealli Iešjoga luossasmolttain gártan hávggabiebmun. Predašuvdnagorri (man stuora oassi luossasmolttain borahallet) unnu dađi mielde go luossasmolttaid lohku lassána (‘Type II respons’) ja jus hávggat ain borret sullii seamma olu luossasmolttaid jahkásaččat, dahje unnit (vrd. Type II-respons), de dagašii predašuvdna (borahallan) eanemustá 20 % smoltašaddamis jus Iešjoga gođđoluossamihttomearri olahuvvo. Dat mearkkaša ahte dálá ja navdojuvvon hui negatiiva predašuvdnaváikkuhus Iešjogas šaddá mearkkašahtti unnit jus nagodivččiimet lasihit gođđoluosaid dohko, ja nu olahit eanet smoltašaddama. Vearrámus hávggat mat borret luossaveajehiid Deanujogas leat 40-60 cm guhku, ja dán sturrodat hávggaid dáfus ii lean makkárge čielga oktavuohta predáhtorhávgga sturrodaga ja bivddáhasguliid hárri, čuovžža, hávgga ja njágá sturrodagaid gaskka. Dasto ledje unnán luossasmolttat badjel 65 cm guhku hávggaid čovjjiin, muhto baicca mearkkašahtti stuorát oassi omd. stuora hárrit. Muhto maŋos guvlui rehkenastimis mii eat gávdnan makkárge erohusa jahkásaš lassáneamis daid hávggain mat ledje borran luosa ja/dahje mat ledje borran hárri, čuovžža, hávggaid ja njágáid. Dát sáhttá mearkkašit ahte 40-60 cm guhku hávggat buori muddui válljejit luossaveajehiid/-smolttaid borrat, dahje goit borret olu dakkáriid, muhto go sturrot de baicca borragohtet stuorát guliid nugo hárri ja čuovžža. Stuorámus luossasmolttat hávggačovjjiin ledje birrasiid 18 cm, ja stuorámus hárrit ja čuovžžat ledje gitta 45 cm, ja daid ledje 75-90 cm guhku hávggat borran. Go luossaveajehat/-smolttat ledje hui olu Iešjoga hávggaid čovjjiin, de sáhttá dat mearkkašit ahte luossaveajehat/-smolttat leat erenoamáš vára vuolde soames báikkiin čázádagas. Sáhttá leat nu ahte hávga bivdá erenoamážit rávnnjiin jávrriid dahje luobbaliid lahkosis ja ahte luossasmolttat leat erenomáš vára vuolde dáid sajiin čázádagas. Hávgga radiomerken dakka maŋŋel gođđama čájehivččii ahte čoaggana go hávga dihto sajiide dalle go luossasmolttat vuodjalit vulos. Dat livččii maid ávkkálaš diehtun boahttevaš váillidanbivddu oktavuođas, vai sáhtášii čavget bivddu dihto guovlluin ja dihto áigái goas leat olu predáhtorhávggat čoahkis. Sihke dábálaš lustabivdu ja hávgabivdu firpmiin/sáimmain lea oalle ávkkálaš, ja sáhttá mearkkašahtti láhkái unnidit hávggaid Deanu čázádagas. Hávga lea maiddái kannibála, mii namalassii borrá eará hávggaid maid. Mii gávnnaimet 10-40 cm guhku hávggaid borahallan 50-70 cm hávggaide. Jus stuora hávggat (kannibálat) bivdojuvvojit, de borahallet unnit meari smávva hávggat (10-40 cm), ja dat dagaha ahte hávggat baicca lassánit. Vaikko vuollel 20 cm smávvahávggat nai sáhttet borrat stuorábuš luossaveajehiid ja -smolttaid, de gávdnojedje hui unnán vuollel 30 cm hávggat Deanus mat ledje borran luossaveajehiid. Dasa lea árvvusge sivvan ahte unnimus hávggat ballet borahallamis stuorát hávggaide ja danne garvet báikkiid gos stuorát hávggat borret luossasmolttaid. Jus Deanus bivdigoahtá stuora hávggaid, lassin dasa go hávga muđui laská doppe, de sáhttá dat dagahit ahte eambbo smávvahávggat borragohtet luossasmolttaid. Jus Deanus goddá eambbo stuora hávggaid, de sáhttá váikkuhus šaddat áibbas nuppe ládje go áigumuš livččii, ja ahte vel eambbo luossasmolttat borahallet. Vejolaš hávgabivddu ferte danne plánet erenoamáš bures, erenoamážit oalgejogain gos luossanálli lea rašši ja easkka lassáneame, vai ii miste bivdde luosa maid. Luossaveajehat dahkebadjel 75 % daiddápmohiid borramušas mat goddojedje Kárášjogas, go fas Iešjoga dápmohat ledje unnán borran luossaveajehiid. Muhto dát oassi lassánii mađi stuorát dápmot lei, ja 55-60 dahje stuorát dápmohiid čovjjiin ledje luossaveajehat/-smolttat olles 65 % borramušas. Dápmohiid sturrodat iešguđetge johkaosiin lea dat mii váikkuha luossasmolttaid borahallamii. Go Iešjogas ledje relatiivvalaččat unnán luossaveajehat/-smolttat borahallan Kárášjoga ektui, dáidá boahtit das go Iešjogas leat eanas dápmohat nuorabut ja unnibut go Kárášjogas. Luossaveajehiid oassi lei maid oalle unni (15 %) Deanu vuolit osiin (Sirpmás Máskejohkii), erenoamážit dápmohiin mat goddojedje Deanunjálmmi lahka, doppe gos dápmot lea olahan borrat mearraguoli (sivlla). Danne sáhttá leat nu ahte stuora oassi dápmohiin mat goddojedje vuolit dutkanguovllus ledje guvžžát mat fas ledje máhccame johkii, ja ahte čoavjjis gávnnaimet dan maid ledje borran Deanu njálmmis bajás máhcadettiin. Ovdalaš pilohtaguorahallamat leat gal maid čájehan ahte Deanu vuolit osiin borret dápmohat/guvžžát unnán luossaveajehiid. Eai gávdno sihkkaris dieđut das man olu gođđoguvžžát Deanujogas leat, muhto vaikko guvžá borráge olu luossaveajehiid, omd. Kárášjogas, de dáidá das leat unnit negatiiva váikkuhus luossanállái go hávggas. Dat máŋggat duhát gussagoalssit mat juohke jagi čoahkkanit Deanu njálbmái, borret vuosttažettiin sivlla, ja soames eará mearraguliid, ja dáidet unnán čuohcat vulos johtti luossasmolttaide. Jus sivlla biomássa unnu ja/dahje luossasmolta árabut vuodjagoahtá merrii, de lea vejolaš ahte eanet luossasmolta gártá gussagoalssi biebmun. Seamma guoská njuorjju (vievssi/geađgenjuorjju) predašuvdnii (ahte njuorju borragoahtá eanet luossasmolttaid) joganjálmmis. Miŋka lea Norgga čáhppeslisttus, ja dan oažžu bivdit birra jagi. Ii leat dihtosis man muddui miŋka borrá luossasmolttaid/-veajehiid. Vai miŋkkanáli unnideapmi lihkostuvašii, de berrešii várra čađahuvvot garra bivdu dálvet ja giđđat (gipmanáigge), vai oččošii eret orru ciikkuid ja rávjjáid ja hehttešii ođđa miŋkkaid ásaiduvvamis dohko. Muhto jus orru (iežaset guovllu oamasteaddji) rávjjáid goddá geasset, de gal baicca sáhttet boahtit eambbo ođđa golgomiŋkkat sadjái ja nu lassánit miŋkkat.en_US
dc.language.isofinen_US
dc.publisherNorsk institutt for naturforskning (NINA)en_US
dc.relation.ispartofseriesNINA Raportti;1648b
dc.titleLohenpoikasiin kohdistuva predaatio Tenolla. Pääasiallisesti hauen ja taimenen ravintona.en_US
dc.typeResearch reporten_US
dc.rights.holder© Norsk institutt for naturforskning Julkaisua voidaan lainata vapaasti ilmoittamalla se lähteenä.en_US
dc.subject.nsiSopimusnumero: M-1918|2021en_US
dc.source.pagenumber76en_US


Tilhørende fil(er)

Thumbnail

Denne innførselen finnes i følgende samling(er)

  • NINA Rapport/NINA Report [2276]
    NINAs vanligste rapporteringsform til oppdragsgiver etter gjennomført forsknings-, overvåkings- eller utredningsarbeid.

Vis enkel innførsel